Olisiko ruotsalaiselle syntikkarockia soittavalle The Sounds -yhtyeelle voinut parempaa maailmankiertueen päätöstä toivoa? Oma vastaukseni on ei ja luulen, että ajatukseni kanssani jakavia löytyi koko Kaapelitehtaan verran, kun länsinaapurimme pistivät bileet pystyyn.
Vaikka koko päivän kiristynyt pakkanen ja hyytävä merituuli verottivat ulkona jonottavia faneja, oli hieman ennen kello 19 Ruoholahti jo täyttyi varsin ruhtinaallisen pituisesta jonosta. Kuitenkin iloisen hilpeä tunnelma, illan pääesiintyjän musiikki sekä tietenkin Vaskivuoren lukion edustajien vetämä taukojumppa lämmittivät tunnelmaa mukavasti ja sisällä kahden ja puolen tunnin odotus sai alkaa.
 New Yorkin Brooklynistä lähtöisin oleva Soundsien kanssa koko Suomen viiden keikan kiertueen kiertänyt Matt & Kim (kuvassa), sai yleisön tanssijalat vipattamaan. Yhtyeeseen kuului vain kaksi jäsentä, Matt Johnson sekä Kim Schifino. Heidän järkkymättömän iloinen ja energinen esiintyminen sai väkisinkin nauramaan ja bilettämään mukana ja jopa tiukkaakin tiukempien järjestyksenvalvojien nähtiin jammailevan takavasemmalla.
Sitten alkoikin tuskainen osio. Aluksi Tavastian lauantai diskon pojat pyörittelivät mukavia bilehittejä mutta heidän lopetettuaan yleisö sai odottaa haluamaansa vielä ainakin tunnin. Lopulta, aika tarkkaan kello 23 illan pääesiintyjän The Soundsin pojat (kuvassa alhaalla) alkoivat soittaa yhtyeen kesäkuussa ilmestyneeltä uudelta Crossing the Rubicon -levyltä nimikkoraitaa Crossing the Rubicon ja odottelusta väsähtänyt yleisö syttyi taas liekkeihin. Pian yhtyeen keulakuva Maja Ivarssonkin saapui lavalle ja tunnelma oli saman tien katossa.
 Lähes kahden tunnin settinsä aikana kuultiin yhtä biisiä vaille kaikki kappaleet uudelta levyltä sekä suurimmat ja menevimmät kappaleet kahdelta aikaisemmalta levyltä. Eniten kansaa tietenkin hyppyyttivät yhtyeen läpimurto hitit Seven Days a Week, Living in America sekä uusimman levyn singlet, No one Sleeps When I’m Awake ja Beatbox. Kukaan yleisössä ei varmasti voinut olla herkistelemättä ensimmäisen tunnin loppupuolella, kun Maja kertoi miten paljon meitä suomalaisia yhtye rakastaa, kuinka he tykkäävät meille soittaa ja kuulla meidän laulavan heidän kappaleitaan. Tästä lähti kaikkien yllätykseksi balladiversio kappaleesta Home is Where your Heart is”, jota säesti vain kosketinsoittaja/komppikitaristi Jesper Anderberg pianolla. Hetken hiljaisuuden jälkeen monet luulivat Majan ja Jesperin jatkavan kappaleen c-osaan, mutta he aloittivatkin alkuperäisestikin balladikappaleen Night After Night, joita ei ainakaan eturivissä seurattu kuivin silmin.
Tämän herkistelyhetken jälkeen meno jatkuikin jälleen ja järjestyksenvalvojilla oli täysi työ yleisön päällä surffailevien kännisten kollien nostelussa jäähdyttelyalueelle.
Hetken lavalta poisolon jälkeen bändi aloitti encoret varmalla biletykillä, Tony the Beatilla eikä varmasti kukaan voinut olla lyömättä tahtia jalan kärjellä. Vähän ennen kello yhtä Maja esitteli yhtyeen ja sitä seurasi kappaleet Hope you’re Happy Now” sekä illan päättänyt Song With a Mission.
Kokonaisuutena keikka oli onnistunut. Lavashowta piti yllä totta kai Maja Ivarsson esiintyessään jälleen pelkässä nahkatakissa, korkokengissä ja minishortseissa ja levitellessään haaroja vuoroin jokaisen bändin pojan luona. Yhtyeen jäsenten touhuja oli hauska seurata ja kontakti yleisöön pysyi koko ajan korkeana. Keikka oli varmasti myös yhtyeelle hieno päätös niin pitkälle maailmankiertueelle, kuin myös viiden keikan Suomen kiertueelle ja tätä bändi hehkuttikin varsin reilusti.
Taksissa Klaukkalaan Helsingin lukiot (Sibis ja Kallio) + Vaskivuori olivat edustettuina ja kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että nämä ruotsalaiset osaavat rokata ja saavat meidät jäiset suomalaisetkin syttymään. Lisäpisteitä ja –hehkutusta sai erityisesti Jesper Anderbergin takamus, ”Fire”- kappale sekä herkät fiilistelybiisit. Kiitos siis ehkä tämän hetken tyylikkäimmälle livebändille, The Soundsille!
Teksti: Lotta Aavikko 99
Kuvat: Iiro Alhonen 91 |
